Planktonit ja levät - hyödyksi ja haitaksi

Vesijärvestä on löydetty lähes 200 levälajia. Levävaltaistuminen on Vesijärven tapa reagoida rehevöitymiseen. Vaikka levät mainitaan usein kielteisessä sävyssä, ilman niitä muu elämä järvessä ei ole mahdollista.

Plankton on mikroskooppisen pientä ja vedessä vapaasti kelluvaa eliöstöä, jota kutsutaan myös nimellä keijusto. Planktonit jaetaan kasvi-, eläin- ja bakteeriplanktoneihin.

Kasviplankton on yksi järviekosysteemin perustuottajista. Se tarvitsee valoa, sopivan lämpötilan ja ravinteita, erityisesti typpeä ja fosforia. Kasviplanktonin tuotanto voi olla suurta myös jään alla, jos valaistus on riittävää yhteyttämiseen. Keväällä jäiden lähdettyä valaistusolot paranevat ja järvien keväisen täyskierron virtaukset sekoittavat ravinteikkaat alusveden päällysveden kanssa. Tällaiset olosuhteet ovat suotuisat kasviplanktonin massaesiintymiselle, on ravinteita, valoa ja lämpötila nousee.Samanlaiset olosuhteet ilmenevät loppusyksystä, kun veden jäähtyminen saa aikaan täyskierron. Täyskierto tuo jälleen ravinteita pohjasta ja syyssateet huuhtovat niitä maalta vesistöihin. Koska valoa ei ole niin paljon syksyinen levätuotannon huippu on yleensä kevättä pienempi. Kasviplankton on tärkeää ravintoa pienimmille eläinplanktonlajeille. Kasviplanktoneita ovat nielulevät, panssarilevät, ruskeat levät ja viherlevät. Ruskeisiin leviin kuuluu mm. Vesijärvessäkin yleiset piilevät.

Eläinplanktonin määrä on riippuvainen ravinnosta eli kasviplanktonin määrästä ja lajikoostumuksesta. Jotkut eläinplanktonlajit syövät myös itseään pienempiä eliöitä. Määrä ja lajirunsaus kasvavat lämpötilan noustessa, sen sijaan ne eivät ole riippuvaisia valosta. Suurikokoiset eläinplanktonlajit ovat tärkeää ravintoa kaloille, pienikokoiset taas vesihyönteisten toukillle. Eläinplanktoniin kuuluu alkeellisia yksisoluisia eliöitä, kuten mikroskooppisia leviä ja alkueläimiä. Monisoluisia ovat mm. rataseläimet, niveljalkaiset ja planktonäyriäiset, kuten vesikirput ja hankajalkaiset.

Sinilevä on todellisuudessa bakteeri (cyanobakteeri), mutta toiminnallisuudessa se on levien kaltainen. Liian runsaina esiintyessään myrkylliset sinilevät estävät veden käytön ja uimisen.

Näin tunnistat sinilevän (JärviWiki)

 

Esimerkkejä eri planktoneiden koosta:

  • megaplankton, >20 cm, esim. suuret meduusat
  • makroplankton, 0,2–20 cm, meduusat, kampamaneetit, krillit, massiäyriäiset
  • mesoplankton, 0,2–2 mm, äyriäiset (mm. hankajalkaiset, vesikirput), kelluva kalanmäti, kalanpoikaset, nuolimadot, pienet meduusat
  • mikroplankton, 20–200 μm, suuremmat piilevät ja panssarilevät, rataseläimet, alkueläimet, äyriäisten munat ja toukat
  • nanoplankton, 2–20 μm, ripsieläimet, piilevät, alkueläimet
  • pikoplankton, 0,2–2 μm, bakteerit, sinilevät
  • femtoplankton, 0,02–0,2 μm, virukset