Hahmajärven tilasta

Hahmajärven veden laatu pysyi vuodesta 1984 vuoteen 2001 melko vakaana. Järven vesi oli laadultaan tyydyttävässä tai välttävässä kunnossa. Ravinteiden osalta pitkän aikavälin kehityksessä on tapahtunut pieniä muutoksia, mutta niiden merkitys kokonaistilan teeseen on jäänyt melko vähäisiksi. Korkeimmat fosfori- ja typpipitoisuudet mitattiin 1990-luvun alussa. Fosforipitoisuuden huippuarvot mitattiin vuosien 1993-1994 keväällä, jolloin päällysveden fosforipitoisuudet olivat yli kaksinkertaisia Hahmajärven normaalitasoon verrattuna. Myös kokonaistyppipitoisuus saavutti korkeimman arvon 1990-luvun alkupuolella. Päällysveden typpipitoisuushuippu mitattiin vuoden 1991 keväällä ja syvänteen alusvedessä vuoden 1993 kesällä. Alusvedessä on mitattu korkeita kokonaistyppipitoisuuksia myös vuosina 1999 ja 2000.

Velvoitetarkkailua

Vuosittainen vesinäytteiden keruu Hahmajärvestä ja Varsaojasta alkoi vuonna 1984. Näytteitä on otettu uimarannalta ja järven syvänteen kohdalta sekä Hirvisuon turvetuotantoalueen velvoitetarkkailun mukaisesti. Hirvisuon velvoitetarkkailun vesinäytteet on otettu Hahmajärvestä huhti-, elo- ja lokakuussa järven syvänteen kohdalta sekä Varsaojasta edellä mainittujen ajankohtien lisäksi kesäkuussa.Näytteenottopaikat on valittu niin, että turvetuotantoalueen veden laatua voidaan verrata Varsaojaan muualta tulevan veden laatuun.

Hapettomuus johti kalakuolemiin

Järven kalojen kuolleisuuteen sekä fosforin sitoutumisnopeuteen vaikuttava happipitoisuus heikkeni 1990-luvulla. Kerättyjen vesinäytteiden perusteella merkittävistä talvikauden happikadoista ei ole selviä merkkejä, vaikka paikalliset kalastajat havaitsivat talviaikaisia kalakuolemia vuoden 1990 keväällä. Sen sijaan kesäaikaisia happikatoja havaittiin Hahmajärven syvänteessä 1990-luvulla lähes joka vuosi. Kesäkerrostuneisuuden aikana, jolloin veden lämpötilaeroista johtuen järven vesipatsaassa ei tapahdu sekoittumista, syvänteen alusveden happi on kulunut loppuun. Tämä aiheuttaa ravinnekuormitusta eli keskeisimmän ravinteen eli fosforin uudelleen vapautumista pohjasedimentistä.

Hahmajärven kalapopulaatio on vääristynyt niin, että särki- ja lahnakannat ovat lisääntyneet huomattavasti samalla, kun kalojen koko on pienentynyt. Roskakalavaltaistumista on pyritty vähentämään hoitokalastuksin järvellä. Vuonna 1999 Vesijärven kalastusalueen ka lastajat nuottasivat kevät- ja syysnuottauksissa järvestä kalaa yhteensä 9700 kg, mikä merkitsee noin 100 kg/ha. Määrää voidaan pitää hyvänä järven veden tilan kannalta. Marraskuussa 2001 nuottausta jatkettiin järvihankkeen toimesta. Saaliin kokojakaumasta  tehdyt havainnot osoittivat, että hoitokalastukselle on tarvetta myös tulevina vuosina. Näin sisäinen kuormitus saataisiin pienenemään järvessä.

Useampien vuosien tauon jälkeen Hahmajärvellä hoitokalastettiin syksyllä 2010. Kolmella vedolla nuotattiin saalista yhteensä n. 4 100 kg. Saalis koostui salakasta, pienestä lahnasta ja särjestä. Lisäksi osakaskunta on hoitokalastanut järvellä vuosittain seitsemällä katiskalla.

Järvelle ovat valmistuneet käyttö- ja hoitosuunnitelma sekä suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma 2010.