Alustavia tuloksia elektro-osmoosista
Kontrolliputken (vas.) vesi oli elokuussa levistä vihreää, kun taas käsittelyputken vesi oli kuukaudessa muuttunut tummaksi ja kirkkaaksi (kuvat Taru Hämäläinen).
Kenttämittauksissa havaittiin, että putkella oli odotetusti vaikutusta sen sisällä olevan veden lämpötilaan eri syvyyksissä. Aivan pinnalla putkissa oleva vesi oli 0,5 °C lämpimämpää kuin ulkopuolinen järvivesi. Järvessä vesipatsas oli kuitenkin lähes yhtä lämmin vielä 90 cm syvyydessä, mutta putkissa veden lämpötila putosi samaan syvyyteen mentäessä lähes kahdella asteella. Näin matalassa rantavedessä ei normaalisti synny lämpötilakerrostuneisuutta, sillä tuulet pystyvät sekoittamaan matalien alueiden vesimassan pohjaan asti tasaten samalla mahdolliset lämpötilaerot. Putkien pystyttäminen estää kuitenkin veden kierron putkien sisällä aiheuttaen lämpötilaeron lämpimän pinnan ja viileämmän pohjan välille.
Vesipatsaan rajaamisella putkella ympäristöstään oli vaikutusta myös happipitoisuuteen sekä hapen kylläisyyteen. Jälleen putkissa olevan veden arvoihin syntyi eroa pinnan ja pohjan välille, sillä sekoittuminen estyi, mutta ulkopuolisessa järvivedessä tätä ei tapahtunut. Käsittely- ja kontrolliputken happiarvojen profiilit ovat hyvin samanmuotoiset, vaikka ne sijaitsevatkin kuvaajissa toisistaan erillään. Käsittelyputken vertailukohtia heikompia happiarvoja selittänee ainakin osaltaan levien vähäisempi kasvu kyseisessä putkessa. Rantavedessä sekä kontrolliputkessa, joissa levien määrä oli selkeästi käsittelyputkea runsaampaa, myös yhteyttäminen ja täten hapentuotanto oli arvatenkin suurempaa.
