30.01.2019

Kosteikot pidättivät erityisesti liukoista fosfaattifosforia

Kosteikot pidättivät erityisesti liukoista fosfaattifosforia
Kuuden Vesijärven valuma-alueella sijainneen kosteikon tai laskeutusaltaan toimivuutta seurattiin vuosina 2017 ja 2018.

Seurannassa olivat Kytyänojan, Pyyrylän, Äkeenojan, Kurhilan, Upilanojan sekä Purailanviepän altaat. Toimivuustarkkailussa otettiin vesinäytteitä altaisiin tulevasta ja poistuvasta vedestä avovesikauden ajan. Näytteenoton lisäksi Purailanviepän altailta oli saatavilla myös jatkuvatoimisen mittausaseman tulokset.

Runsaat sateet kuormittavat vesistöjä myös kasvukaudella

Tulokset osoittivat, että myös kesällä rankkasade voi lisätä merkittävästi kiintoaine- ja ravinnekuormitusta, vaikka maassa on kasvipeite. Sateiden yhteydessä kiintoaine ja kokonaisfosforipitoisuudet nousivat selvästi kaikilla kosteikoilla. Osalla kosteikoista myös fosfaattifosforin ja kokonaistypen pitoisuudet kasvoivat. Jatkuvatoiminen mittaus paljasti, että vuonna 2017 tällaisia sateita oli loppuvuodesta useita. Kuormituspiikit leikkaantuivat altaan ansiosta, mutta altaan viipymän johdosta kiintoaineen purkautuminen altaasta tapahtui viiveellä ja kesti kauemmin. Näytteenoton ajoittuminen suhteessa sadetapahtumiin onkin huomioitava tuloksia tulkittaessa. Vesinäytteiden perusteella ei juuri havaittu kiintoaineen pidättymistä. Konkreettisimmin kiintoaineen pidättyminen voidaan kuitenkin nähdä siitä, kertyykö sitä laskeutusaltaan tai kosteikon pohjalle. Parhaiten kiintoainetta näytti pidättävän Kurhilan kosteikko, jossa valuma-alueen maalaji on karkeaa hietaa ja hienoa hiekkaa.

Ravinnepitoisuudet olivat vähäsateisena vuonna 2018 alhaisempia kuin sateisena vuonna 2017. Kevään ja syksyn suurimmat virtaamat nostivat kokonaisfosforin pitoisuuksia, mutta toisaalta liukoisen fosfaattifosforin pitoisuudet olivat suurimmat heinä-elokuussa. Kokonaisfosforin pidättyminen kosteikkoihin vaikutti vesinäytteiden perusteella heikolta. Sen sijaan leville suoraan käyttökelpoisessa muodossa oleva liukoinen fosfaattifosfori pidättyi kaikilla kosteikoilla varsin hyvin.
- Erityisen hyvin fosfaattifosfori pidättyi Upilan kosteikolla, koska siellä on myös ferrisulfaattia annosteleva laite. Myös Kytyänojalla havaittiin ajoittain korkeita pidätysprosentteja, toteaa vesistöasiantuntija Mirva Ketola Vesijärvisäätiöltä.

Kurhilan kosteikolla havaittiin säännönmukaista pidättymistä. Muillakin kosteikoilla tapahtui pidättymistä ja liukoisen fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista laski.

Typen osalta pidättymistä tapahtui parhaiten alku- ja keskikesällä. Alkukesällä kasvillisuus ja päällyslevät kasvavat ja sitovat typpeä. Loppukesällä typpeä saattaa vapautua kasvillisuuden lakastuessa. Parhaiten typpeä vaikuttivat sitovan Kurhilan ja Pyyrylän kosteikot.

Vesijärvellä tutkitut kosteikot ovat pinta-alaltaan suosituksia pienempiä suhteessa valuma-alueen kokoon.
- Kosteikkojen toiminta paranee, mitä suurempi kosteikko voidaan rakentaa, mutta usein on tehtävä kompromissi käytettävissä olevan tilan suhteen, toteaa Ketola.

Seuranta oli osa PyhäVesi-hanketta

Kosteikkojen toimivuusseuranta oli osa vuoden lopussa päättynyttä "Vesienhoitosuunnitelmien tavoitteiden edistäminen Lahden Vesijärvellä ja Säkylän Pyhäjärvellä" (PyhäVesi-hanke) Hanke oli yksi vesien- ja merenhoidon toimeenpanoa edistävistä hallitusohjelman kärkihankkeista, jonka toteutukseen osallistuivat Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö sekä Pyhäjärvi-instituutti.

Kokonaisuuteen kuului Vesijärven valuma-alueella myös kahden kosteikon kunnostus ja neljän uuden kohteen rakentaminen. Lisäksi hankkeessa jatkettiin Vesijärven hapetusta ja seurattiin Vesijärvessä tehtyjen toimenpiteiden vaikuttavuutta ravintoverkkoselvityksin. PyhäVesi-hankkeen Vesijärvi-osion tuloksiin ja loppuraporttiin voi tutustua hankesivulla.

Pikkukuva: Kurhilan kosteikko

 

Lisätietoja:

vesistöasiantuntija Mirva Ketola
etunimi.sukunimi(a)vesijarvi.fi
044 9735137
Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö


Lähettäjä
Webmaster
29.01.2019
Viimeksi muokattu
30.01.2019
Jaa