11.04.2019

Hellekesä palautti kuorekannan ruotuun

Hellekesä palautti kuorekannan ruotuun
Enonselän kuorekanta on ollut viime vuosina poikkeuksellisen runsas, mikä on vaikuttanut monin tavoin järven ravintoverkon toimintaan. Ylitiheä kanta on esimerkiksi heikentänyt eläinplanktonin kykyä säädellä sinilevien runsautta. Kesällä 2018 tehtyjen kaikuluotausten ja koetroolausten perusteella hellekesä palautti viileää vettä vaativan kuoreen tiheyden normaalille tasolleen.

Vuonna 2010 aloitetun Enonselän kesäaikaisen sekoitushapetuksen odotettiin heikentävän viileätä vettä vaativan kuoreen kantaa. Aluksi näin kävikin, kun kanta romahti lämpimänä kesänä 2010. Mutta tämän jälkeen kuore alkoi jälleen runsastua ja vuonna 2015 muodostui ennätyssuuri vuosiluokka (kuva 1).

Kalabiomassa

Ylitiheä kuorekanta vaikutti Enonselän ravintoverkossa monin tavoin. Tehokkaana eläinplanktonin syöjänä se heikensi merkittävästi eläinplanktonin mahdollisuuksia säädellä kasviplanktonin runsautta, mikä oli varmasti ainakin osasyy viime kesien pahoihin sinileväkukintoihin. Toisaalta tiheä kuorekanta tarjosi yltäkylläiset ravintovarat ulapan petokaloille, kuten kuhille ja suurille ahvenille. Kesäaikainen hapetus lopetettiin kesän 2017 jälkeen. Oletuksena oli, että kuorekanta alkaisi vähitellen palautua entiselle tasolleen.

Sattumalta heti seuraavasta kesästä tuli poikkeuksellisen lämmin ja lisäksi alusveden happitilanne heikkeni kesän kuluessa niin, että elokuussa kuoreet eivät voineet enää hyödyntää viileää alusvettä Yhdessä nämä tekijät palauttivat kuorekannan normaalille tasolleen jo yhden kesän aikana.

Kaikuluotaus

Kuva 2. Kaikuluotauskuvat samalta linjalta Enonselän syvänteeltä elokuussa 2017 (yläkuva) ja 2018 (alakuva). Vuonna 2018 kaloja ei esiintynyt yli 10 m syvyydellä alusveden alhaisen happipitoisuuden takia.

Kuva 2. Kaikuluotauskuvat samalta linjalta Enonselän syvänteeltä elokuussa 2017 (yläkuva) ja 2018 (alakuva). Vuonna 2018 kaloja ei esiintynyt yli 10 m syvyydellä alusveden alhaisen happipitoisuuden takia.

Onko Enonselän kalasto nyt tasapainossa?

Kuorekannan nykytilasta on vaikea tehdä varmoja päätelmiä, koska kaikuluotaus tehtiin viime elokuun puolivälissä. Myös elokuun loppupuolisko oli lämmin ja pitkän lämpimän jakson aiheuttama stressi on saattanut aiheuttaa suurta kuolevuutta vielä syksylläkin. Toisaalta kuoreen emokanta on todennäköisesti riittävän suuri muodostaakseen jälleen tulevana kesänä runsaan vuosiluokan, jos olosuhteet ovat otolliset. Ennustaminen on siis vaikeata. Enonselän ulapan kalaston koostumus tulee joka tapauksessa määräytymään pitkälti kesän säätilan mukaan. Viileänä kesänä kuore runsastuu ja lämpimänä taantuu. Muiden lajien esiintyminen ulapalla puolestaan riippuu siitä, onko ulappa lähes tyhjä vai täynnä kuoretta.

Hellekesä 2018 vaikutti voimakkaasti myös muihin Enonselän kaloihin. Äkkiseltään kuvasta 1 voisi päätellä, että Enonselän lahnabiomassa on kasvanut. Näin ei kuitenkaan ole – korkean lahnabiomassa-arvion nimittäin selittää alusveden vähähappisuus. Kaikuluotauksella ei voida arvioida pohjan lähellä olevien kalojen määrää. Siten yleensä suuri osa lahnakannasta jää kaikuluotausarvion ulkopuolelle. Elokuussa 2018 alusveden heikko happitilanne kuitenkin pakotti syvännealueen lahnat nousemaan ylemmäs vesipatsaassa, jolloin ne havaittiin kaikuluotaimella. Havainto muistuttaa siitä, että kaikuluotaus sopii vain säännöllisesti ulapan välivedessä esiintyvien kalojen, kuten kuoreen ja muikun kantojen seurantaan.

Toinen kesän 2018 erikoisuus oli se, että lämpimästä kesästä huolimatta ulapan kuhanpoikastiheys oli hyvin alhainen. Luonnonvarakeskuksen tekemien verkkokoekalastusten perusteella kuhanpoikasia kuitenkin oli Enonselällä varsin runsaasti. Ilmeisesti ne ainoastaan karttoivat ulappa-aluetta. Tämä saattaa selittyä tiheän kuorekannan aiheuttamalla ravintokilpailulla. Kuorekanta oli vielä keskikesällä erittäin tiheä, mikä johti suurikokoisten vesikirppujen vähenemiseen ulappa-alueella. Ehkäpä matalammat alueet kuoreen esiintymisalueen ulkopuolella ovat tarjonneet kuhanpoikasille paremmat ravintovarat. Tämä havainto viittaa siihen, että ylitiheä kuorekanta ei välttämättä olekaan pelkästään positiivinen asia kuhakannalle. Vaikka se onkin arvokas ravintoresurssi poikasvaiheen ohittaneille kuhille, voi se olla paha ravintokilpailija kuhanpoikasille. Mutta kumman vaikutus on voimakkaampi? Jälleen kerran nähdään, että järvien ravintoverkoista on todella vaikea tehdä varmoja päätelmiä!

Kaiken kaikkiaan hellekesä 2018 vaikutti suotuisasti Enonselän kalastoon. Ylitiheästä kuorekannasta päästiin eroon, ainakin hetkeksi, ja kuhanpoikasia on nyt runsaasti kasvamassa. Entä näkyvätkö hellekesän vaikutukset jotenkin tulevana kesänä? Mahdollisesti, ainakin sinileväkukintojen riski on selvästi pienempi kuin viime vuosina. Lisäksi kalastajat saattavat havaita muutoksia ulapan petokalojen, etenkin kuhan ja ahvenen, käyttäytymisessä. Koska sopivankokoista kuoretta ei ainakaan alku- ja keskikesällä ole tarjolla viime kesien malliin, saattavat petokalat joutua etsimään ravintoa matalammilta alueilta. Kannattaa siis kokeilla paikanvaihtoa, jos kalaa ei tunnu tulevan entisiltä apajilta!

 

Lisätiedot:

Tommi Malinen 
Helsingin yliopisto 
tommi.malinen(a)helsinki.fi
puh. 0400810948


Lähettäjä
Webmaster
08.04.2019
Viimeksi muokattu
11.04.2019
Jaa