Hoitotoimet > Toimenpiteet
Vesienhoidon työkalupakki
Vesienhoidossa on käytettävissä monia erilaisia keinoja ja menetelmiä. Tässä esiteltynä melko kattava valikoima.
Toimenpiteet järven valuma-alueella
Hajakuormituksen synnyn väheneminen
- Maatalouden vesiensuojelu on keskeisessä asemassa, kun pyritään saavuttamaan vesistöjen hyvä tila. Sisävesien rehevöitymistä säätelevä fosforikuormitus jakaantuu alueellisesti eri tavoin, minkä lähtökohtaisesti johtuu peltoalan maantieteellisestä sijoittumisesta.
- Maatalouden vesistökuormituksen vähentämiskeinot voidaan jakaa pelloilla tehtäviin ja peltojen ulkopuolisiin toimenpiteisiin. Esimerkiksi lannoitteiden käytön vähentäminen, muokkauksen keventäminen ja ympärivuotisen kasvipeitteisyyden lisääminen kohdentuvat peltoon ja siten vaikuttavat suoraan pellolta lähtevään kuormitukseen. Suojakaistat ja -vyöhykkeet toimivat kuormituksen puskurina pellon reuna-alueella ja kosteikot pidättävät pellon ulkopuolelle valtaojiin ja purovesistöihin päässyttä kuormitusta.
Peltoviljelyn tuotantomenetelmien kehittäminen
- Maatalousvaltaisilla valuma-alueilla vesiensuojelun kannalta ratkaisevimmat kunnostustoimet tehdään peltoviljelyn tuotantomenetelmiä kehittämällä.
- Lannoitteet voidaan annostella tarkemmin suoraan maan pintakerroksen alle ja lannoituksen suunnittelua voidaan tarkentaa siten, ettei maaperään jää ylimääräisiä ravinteita.
- Pelloilla tehtävistä toimenpiteistä kuormitusta pienentää tehokkaimmin syyskynnöistä luopuminen kaltevimmilla pelloilla. Hyöty kasvaa siirtymällä mahdollisimman pitkälle kohti ympärivuotista kasvipeitteisyyttä, joka suojaa pellon pintaa eroosiolta.
Suojavyöhykkeiden lisääminen
- Maatalouden ympäristötuet edellyttävät, että vesistöön rajoittuvalla pellolla on aina oltava keskimäärin kolme metriä leveä suojakaista.
- Suojakaistaa leveämpää, vähintään 15 metriä leveää monivuotisen kasvillisuuden peittämää aluetta, jolle ei levitetä lannoitteita eikä kasvinsuojeluaineita, kutsutaan suojavyöhykkeeksi.
- Oikeaan paikkaan sijoitettu suojavyöhyke estää ravinteiden ja maa-aineksen pääsyä pelloilta vesistöön ja vähentää siten rehevöitymistä ja rantojen liettymistä.
- Suojavyöhykkeet elävöittävät maatalousmaisemaa ja lisäävät maiseman monimuotoisuutta ja lajirunsautta.
Kosteikot ja laskeutusaltaat
- Kosteikkojen ja laskeutusaltaiden rakentamisen tarkoituksena on pysäyttää veteen joutunutta kiintoainetta ja sitoa kosteikkokasvillisuuden kautta veteen liuenneita ravinteita.
- Hyvin onnistuessaan kosteikko voi sitoa vuositasolla noin kolmasosan valumaveden typestä ja reilusti yli puolet fosforista.
- Vesiensuojelun lisäksi kosteikoista koituu muutakin hyötyä. Kosteikkoa voi käyttää esimerkiksi kasteluvesialtaana tai kalalammikkona. Kosteikon perustaminen hyödyttää myös vesilintuja ja kosteikoista riippuvaisia kasveja ja eläimiä.
Maatalouden valumavesien pidättäminen valtaojiin
- Toimenpiteen tarkoituksena on tehostaa ylivirtaamien pidättämistä valuma-alueella.
- Valtaojat on suunniteltu hydraulisesti mahdollisimman tehokkaaksi, ja tavoitteena on ollut johtaa veden pelloilta valtaojia pitkin mahdollisimman nopeasti lähimpää alapuoliseen purkupisteeseen, useimmiten vesistöön.
- Valtaojat ovat tyypillisesti suoraliuskaisia ja uomien linjaukset suoria. Luonnonmukainen vesistörakentaminen tarkoittaa suoralinjaisten uomien palauttamista mutkaiseksi, poikkileikkausprofiilien monimuotoistamista ja tulvaniittyjen ja -alueiden liittämistä uomiin kiinteiksi osiksi.
- Valtaojista on mahdollista tehdä systeemi, joka liittää yhteen monia näkökulmia.
Haja-asutuksen jätevesien käsittelyn edistäminen
- Haja- ja loma-asutuksen jätevesien fosforikuormitus ja sen vaikutus ympäristöön on merkittävä, minkä takia kiinteistökohtaisten jätevesien käsittelyjärjestelmien vaatimuksia on kiristetty. Vuoden 2004 alusta tuli voimaan valtioneuvoston asetus, jossa määrätään, kuinka puhtaaksi jätevedet on käsiteltävä ennen kuin ne päästetään ympäristöön. Asutuksen jätevesien fosfori on suurelta osin liukoisessa muodossa eli se on heti vesistöön päästyään kasvien ja levien hyödynnettävissä ja vesistöä rehevöittämässä, joten haja-asutuksen jätevesiin puuttuminen on tärkeää.
- Jätevesien käsittelyjärjestelmiä on paljon erilaisia. Puhdistamo voi olla yhden kiinteistön pienpuhdistamo tai useamman kiinteistön yhteinen, jolloin voidaan saavuttaa merkittäviä kustannussäästöjä.
- Oikean käsittelyjärjestelmän valinta riippuu kohteesta, johon järjestelmä halutaan rakentaa.
Hulevesikuormituksen vähentäminen
- Hulevesiksi kutsutaan rakennettujen alueiden päällystettyjen ja vettä läpäisemättömien pintojen pintavaluntavesiä.
- Lisääntynyt läpäisemätön pinta-ala yhdessä ojien ja sadevesiviemäreiden kanssa on lisännyt pintavalunnan määrää ja nopeuttanut veden virtausta.
- Hulevesien vesistövaikutukset voivat näkyä rehevöitymisenä ja vesien saastumisena, sillä kaupunkien lähivesissä haitallisten aineiden pitoisuudet ovat 1-2 kertaluokkaa suuremmat kuin metsäisten valuma-alueiden.
- Kaupunkien hulevedet johdetaan yleensä käsittelemättöminä sadevesiviemäreiden kautta vesistöihin, mutta viime aikoina eri puolilla maailmaa on alettu kehitellä menetelmiä, joiden avulla voidaan vähentää hulevesien haitallisia vaikutuksia.
Toimenpiteet vesistössä
Ravintoketjukunnostukset
- Ravintoketjukunnostuksella tarkoitetaan yleensä sitä, että kalastamalla pyritään ylläpitämään kunnostuksilla saavutettua järven hyvää tilaa tai estämään hyvän tilan heikkeneminen.
- Käytännössä toimenpide toteutetaan kalaston rakennetta muuttamalla, kuten särkikalojen, kuoreen ja pienen ahvenen poistopyynnillä ja petokalakantoja vahvistamalla.
- Kalakannan lisäksi ravintoketjukunnostus voi kuitenkin kohdistua muihinkin ravintoverkon lenkkeihin.
Hapetus/ilmastus
- Järvihapetuksen perusideana on edistää ravinteiden tervettä kiertoa, mutta hidastaa haitallista kiertoa järvessä.
- Pitkäaikaisen hapettamisen tarkoituksena on järven sisäisen kuormituksen alentaminen.
- Hapetus on osa laajakäsitteistä biomanipulaatiota, johon ravintoketjun ohjailun ja kunnostuksen lisäksi kuuluu myös eliöiden kemiallis-fysikaalisen elinympäristön vaaliminen.
- Hapetus voi tarkoittaa joko järven koko vesimassan tai alusveden happipitoisuuden lisäämistä.
- Hyötyjä ovat sisäisen kuormituksen vähenemisen lisäksi mm. pohjaeläinten elinolojen paraneminen sekä hapekkaan vesikerroksen laajeneminen.
- Haittapuolena on alusveden lämpeneminen, joka voi mm. heikentää kalojen elinmahdollisuuksia pohjan lähellä.
Niitot
- Vesikasvien niitolla tavoitellaan yleensä järvimaiseman kohentumista ja virkistyskäyttömahdollisuuksien parantumista.
- Niiton tarkoituksena on vähentää vesikasvillisuutta, ei poistaa sitä kokonaan.
- Vesi- ja rantakasvien vyöhyke rannan ja ulapan välissä vähentää eroosiota ja toimii samalla myös ravinteita sitovana suodattimena, joten niittopaikka kannattaa valita huolellisesti.
- Vesikasvien niittäminen on osa vesistön kokonaiskunnostusta, mutta se ei yksinään riitä parantamaan veden laatua.
Ruoppaus
- Ruoppauksella tarkoitetaan vesistön pohjalle kertyneen sedimentin tai muun maa-aineksen poistamista veden alta.
- Tavoitteena on yleensä joko vesisyvyyden ja -tilavuuden lisääminen, ravinnekierron vähentäminen veden ja sedimentin välillä, kasvillisuuden vähentäminen tai myrkyllisten ainesten poistaminen järvestä, jolloin rannan osan käyttökelpoisuus uimarantana tai veneväylänä usein paranee.
- Ruoppauksella voidaan vaikuttaa samoihin seikkoihin kuin niitollakin, mutta ruoppaus poistaa vesikasvit juurineen, jolloin vaikutukset ovat pitkäaikaisempia.
- Haittapuolena on muun muassa menetelmän jälkeinen ravinnepiikki ja väliaikainen veden samentuminen.
Kemiallinen käsittely
- Veden ja sedimentin sisältämän fosforin sitomiseen on kehitetty ja kehitteillä uusia menetelmiä. Tavoitteena on sitoa fosfori muotoon, josta se ei enää pääse vapautumaan ravintokiertoon.
- Kemiallisella käsittelyllä voidaan myös pyrkiä suoraan lisäämään järven happipitoisuutta, jota on mahdollisuus nostaa paikallisesti esimerkiksi rakeisen kalsiumperoksidin avulla.